Kummun asukin tarina (Kumlbúa þáttr) on hyvin lyhyt kertomus erään islantilaismiehen unikokemuksesta. Siinä mies kohtaa unessa uhkaavan, runoja lausuvan vainajan, mutta selviytyy tilanteesta lausumalla vastineeksi oman runonsa. Sen seurauksena vainaja näyttää leppyvän ja myöntää, että mies voisi pitää hänen miekkansa – mies on ottanut sen mukaansa löytämästään hautakummusta.
Kummun asukin tarina on laadittu 1200-luvulla. Siinä kuvatut tapahtumat sijoittuvat tarinan mukaan Länsi-Islantiin, ja tarinassa mainitaan nimeltä eräs apotti Þorfinnr Þorgeirsson (k. 1216), joka tunnetaan myös muista aikalaislähteistä. Tämän perusteella on oletettu, että kuvatut tapahtumat sijoittuisivat 1100–1200-lukujen vaihteeseen. On mahdollista, että tarinassa kuvattu uni pohjautuu todelliselle, koetulle unelle. Kummun asukin tarinassa siitä on kuitenkin tehty osa moraalisesti opettavaista tarinaa. Unen kuvaus onkin todennäköisesti laadittu tätä tarkoitusta silmällä pitäen. Alla oleva teksti on suomennos tästä lyhyestä keskiaikaisesta tarinasta.
***
Kummun asukin tarina (Kumlbúa þáttr)
Þorsteinn Þorvardsson oli Þorfinnr Bakkilaisen lanko: hän nai Helga Þorgeirrintyttären, apotin sisaren. Hän vietteli Steinvörin, Höskuldr mágsefnin vaimon. Hänellä oli lapsi tämän kanssa.
Þorsteinnin ollessa tässä hulluuden tilassa sattui kerran niin, että hän oli myöhään illalla matkalla kotiin, ja kohtasi silloin oudon näyn. Hän käveli tuolloin pienessä laaksossa ja löysi sieltä miehen hautakummun. Hän tunnusteli kädellään alhaalta jalkojensa edestä, ja löysi sieltä ihmisluita ja miekan. Þorsteinn tarttui miekkaan ja otti sen mukaansa, aikomuksenaan tulla takaisin aamulla rukoushetken jälkeen.
Illalla Þorsteinn kävi vuoteeseen ja hänen vaimonsa hänen viereensä. Þorsteinn nukahti pian. Hän uneksui, että suurikokoinen mies tuli häntä kohti, kädessään suuri koristeltu taistelukirves. Mies näytti komealta. Tämä mies esitti Þorsteinnille hurjia uhkauksia, jos tämä ei toisi takaisin hänen miekkaansa, ja sanoi, että näin ei käynyt päinsä. Þorsteinn pelästyi miehen uhkailuja kovin ja nukkui rauhattomasti. Hänen vaimonsa herätti hänet ja kysyi, miksi hän nukkui niin rauhattomasti, mutta Þorsteinn ei halunnut kertoa vaimolleen ja nukahti heti uudelleen. Ja tuo sama mies tuli hänen luokseen ja lausui tämän runon:
Ennen vanhaan terän verellä punasin / yhdessä soturin kanssa. / Kovasti koettelin / miekan terää taistossa. / Kaatuivat miehet, menneinä aikoina, / ja kasvoi siitä miesten murha. / Vielä olen valmis samaa / leikkiä leikkimään kanssasi, kaima.
Silloin Þorsteinn vastaa unimiehelle tällä runolla ja lausui:
Taistelutahtoisena tohdin / miekan verellä punata / kanssa kamppailijoiden, minne vain / miehen miekka matkaa. / Aiemmin antanut olen / kotkalle verta ruoaksi, soturi. / Ennemmin minä sinulle maksan / iskun iskusta, taistelija.
Silloin kummun asukki vastaa sanoen: ”Nyt sinulla on hyväksyntäni, Þorsteinn, kuten parhaiten sopiikin, eikä mikään muutoin olisi käynytkään.”
Sitten Helga kysyi Þorsteinnilta, miksi tämä nukkui niin rauhattomasti, mutta Þorsteinn ei tahtonut kertoa Helgalle. Pian tuli valoisaa. Þorsteinn nousi sitten ylös ja meni sinne, missä ajatteli kummun olevan. Hän ei löytänyt sitä sen jälkeen enää mistään. Usein hän lähti sitä etsimään, palasi sitten kotiin, ja kertoi asiasta vaimolleen ja muille ihmisille. Tämä tapahtui lännessä Leveävuonoilla Reykjanesissa, Hamarlandissa, joka sijaitsee Staðrista sisämaahan päin.
***
Miten voit viitata tähän tekstiin: Kanerva, Kirsi (suom.): ”Kummun asukin tarina (Kumlbúa þáttr).” Elävät kuolleet keskiajan Islannissa. Elävä kuollut -ilmiöstä ja sen historiasta, 16.9.2020. <https://elaviakuolleita.wordpress.com/2020/09/16/kummun-asukin-tarina-kumlbua-thattr/ >
***
Lähteitä ja kirjallisuutta
Lindow, John. 2011. Meeting the other: The Cases of Draumr Þorsteins Síðu-Hallssonar and Kumlbúa þáttr. Teoksessa Daniel Anlezark (toim.), Myths, legends, and heroes: Essays on Old Norse and Old English literature in honour of John McKinnell. Toronto & Buffalo: University of Toronto Press, 77–90.
McKinnell, John. 1993. Vatnshyrna. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 689–690.
Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
Taylor, Marvin (käänt.). 1997. The Tale of the Cairn-Dweller. Teoksessa Viðar Hreinsson (toim.). 1997. Complete sagas of Icelanders, including 49 tales, 2. Reykjavik: Leifur Eiriksson, 443–444.
Þórhallur Vilmundarson & Bjarni Vilhjálmsson (toim.). 1991. Harðar saga. Íslenzk fornrit 13. Reykjavík: Hið íslenzka fornritafélag, 451–455.
Elävät kuolleet keskiajan Islannissa 